joukoakoskinen

Selviytyjät

  • Varsinainen komistus rippipuvusaan
    Varsinainen komistus rippipuvusaan
  • Siellä alakerrassa meikku tehtiin
    Siellä alakerrassa meikku tehtiin
  • "Kätilöopisto" hiukan ränsistynyt - perinne jatkuu siltä osin . . .
    "Kätilöopisto" hiukan ränsistynyt - perinne jatkuu siltä osin . . .
  • Huomaa  muskelit  . . .
    Huomaa muskelit . . .
  • Taustalla Valkeavuori
    Taustalla Valkeavuori
  • Mansikki ja Heluna
    Mansikki ja Heluna
  • Syntymäsaunan pihakuusi - koivu on lahonnut pystyyn. Digiaikana ei antennilankaa tarvita
    Syntymäsaunan pihakuusi - koivu on lahonnut pystyyn. Digiaikana ei antennilankaa tarvita
  • !953 kesä oli marjaisa
    !953 kesä oli marjaisa
  • Vestonsaari pohjoisella Vesijärvellä
    Vestonsaari pohjoisella Vesijärvellä
  • Ei tarvittu herätyskelloa - emäntä huuteli aamiaiselle keittiön ikkunasta
    Ei tarvittu herätyskelloa - emäntä huuteli aamiaiselle keittiön ikkunasta

Alussa oli kevät. Aurinko sulatteli kinosta kartanon punaisen luhtiaitan kaakkoisseinällä. Pärekatolta putoili lisää lunta porrasaskelmalle. Emäntä komensi  rengin luomaan lumen jotta piika pääsee illalla aittaansa nukkumaan. Renki siivoaa tallin, harjaa hevoset ja vie haapakerpun lampaiden läävään pitäen samalla silmallä liikennettä pihamaalla.  Lapio on valmiina kinoksessa pystyssä.

Renki ehtii juuri ennen piikaa aitalle lapioineen kun ilta viilenee aurigon kääntyessä suurten kuusien taakse.  Piika - oikeastaan puutarhuriksi palkattu nuori nainen, pisamia poskipäilään, pitkä punainen palmikko riippuen pitkin valkoisen takin selkämystä  pujahtaa aittaansa, ottaen suuren sepäntakoman avaimen mukaansa.  

Luokkasota oli tuoreesti läsnä eikä kartanon koulujakäyneen puutarhurin sopinut pysähdellä navettarengin kuulumisia kyselemään. Vasta päästyään vällyjen alle pakoon vilunväreiltä hän pani merkille rengin jäntevän olemuksen ja ujon virnistyksen. Vastakohtana talon maisterin rehvakas naurunhohotus ja rento flirttailu.

Välttääkseni mahdollisen lukijan aliarvioimista pyydän täyttämään tamän kohdan elämänkokemuksen tuomalla viisaudella tai sen ollessa vajavainen katsomaan pätkän Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämästä elokuvasta....

Valtsu ja Lilli vihittiin heinäkuussa kirkolla ja Lilli muutti vähäiset tavaransa Valtsun vanhempien luokse kolmen huoneen hirsimökkiin. Siinä oli pieni tupakeittiö, makuuhuone ja "sali" - jonka ikkunat antoivat länteen ja pohjoiseen. Eteisestä pääsi kierreportaita ullakolle jossa Roope-isäntä säilytti työkalujaan, sahoja, höyliä, poria ja painavaa piilukirvestä. Hän oli - paitsi pienviljelijä - salvoskirvesmies, ylpeä ammatistaan eikä suinkaan aiheetta.

 

Kahden lehmän, hevosen ja muutaman lampaan käsittävää karjaa varten oli harmaista tiilistä muurattu karjasuoja pihamaan eteläsivulla - itäsivulla puuvaja sekä kaksi aittaa rinnakkain.  Länsipuolella uusi, vielä pihkantuoksuinen sauna jonka sivuitse virtaa pieni puro. Puro tulee laajan metsäalueen keskellä olevalta suolta päätyen reilun kilometrin päässä olevaan järveen.

Pihan keskellä on kaksi puuta. nuori koivu ja korkea kuusi josa on antennilangan toinen pää. Toinen on kuusessa pohjoisenpuolen metsässä. Lahden pitkäaaltoaseman kuuluvuus on hyvä kideradiolla - ilman sähköä ja vahvistinta. Sauna joutui jouluna perinteiseen käyttöönsä kun Lilli siellä synnytti pulskan pojan. Samana vuonna aloitti Yleisradio Toivotut levyt -perinneohjalman joka jatkuu vieläkin.

Lillin ja anopin välit kiristyvät äärimmilleen, Valtsu on nuorimmainen yhdeksästä sisaruksesta ja äitinsä hellimä lemmikki jolle punatukkainen lehtolapsi , vaikka kuinka Kartanon puutarhuri, ei ole oikea valinta. Nuoripari alkaakin suunnitella oman mökin hankintaa. Poika saa nimen Antti.  Lilli alkaa muutaman kuukauden kuluttua odottamaan seuraavaa. Tupakeittiö muuttuu huonekaluverstaaksi, tuolia, pöytää ja vuodetta ei haeta kaupasta vaan kaikki tehdään itse. Juuri ensiaskeliaan ottava poika panee merkille ihailevat sanat ja katseet Valtsun sahatessa. "Minä kanssa" ja ottaa kiinni sahaterästä. Oikean käden keskisormi lähes kokonaan poikki. Parkumisen yli kuuluu Antin mieleen  loppuiäksi jäävä huuto; "hullu se on". Sidotaan jotenkin ja paraneekin vaikka vaivaa vuosikausia.

Uuteen kotiin muutto jää Antin mieleen. On paljon lunta, hevonen kahlaa rauhallisesti. Vällyn alla on lämmintä ja aikuisten huväntuulinen toivorikas äänensävy luo luottamuksentunteen. Ensimmäisen ja myös viimeisen tuntemuksen olemassaolosta hyväksyttynä. Kaikki ei sujukaan ihan suunnitellusti, perusteeton optimismi, rahapula, toistuvat raskaudet, puute - suoranainen nälkä. Kaksi lehmää, lampaita, neljä hehtaaria kivistä rinnepeltoa. Siinä raamit perheonnelle ja menestykselle. Jokapäiväistä riitelyä Antti pakenee metsään. Joskus isoisän luo kolme kilometriä metsäpolkua. Lilli aloittaa tunnottoman pieksämisen;"sun takias jouduin naimisiin ton huoripukin, vätyksen . . kanssa". Pyhäkoulua lähimpien naapurien lasten kanssa - pari kilometriä matkaa. Lilli veisaa virsiä ja säestää kitarallaan. Käy kirkolla usein, tuo sieltä värikkäitä lehtiä. Kuvissa on komeita sotamiehiä kiiltävine saappaineen. Hihassa outo käppyräinen risti.

Kolmas lapsi on taas poika - Janne - äitinsä lemmikki. Jannen kaksivuotissynttäreille saadaan kahville naapureitakin. Kahvinpavut ovat tummanvihreässä peltipurkissa.Ne pitää ensin paahtaa pannulla ja sitten jauhetaan pienellä myllyllä. Anttikin saa pullanpalan. Toivo elämästä herää taas, piekseminen harvenee,  ei enää hakata tajuttomaksi saakka.

Siihen kevääseen päättyi Antin ja monen muunkin lapsuus. Syksyllä alkoi sota. Antti pakenee taas isoisän luokse vaikka  isoäiti  ei siitä oikein pidäkään. Leipää ja suolasärkeä sentään riittää. Lehmät ei anna maitoa talvella joten voin korvaa läskisiivu. Lunta on pikkupojan korviin saakka ja jänikset luoksee mäkeä ympäri lämpimikseen kun pakkanen jatkuu kuukausikaupalla. Isoisä neuvoi miten ansalanka jänikselle laitetaan ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä ansaan jää pupujussi kahdestikin. Jänispataa uunissa haudutettuna isoäidin tapaan ihrasiivujen kanssa. Joulu tuli vasta laskiaisena - parempi myöhään kun ei milloinkaan.

-------------

Kotiin on palattava. Emmi  siskon ja Janne veljen paimetaminen pihalla on Antille mieleistä puuhaa. Tosin Janne on itkeskelevä ja vaativa paimennettava. Tarvitsee vain kiljaista 'Antti kiutaa' niin nahkaremmi jättää verisen selän rauhaan vasta kun oppii sietämään sitä kiljumatta. Antille annettiin koriin muutama sieni 'tällaisia kori täyteen' ja metsään. Eksyä ei saa. Kerran Valtteri tulee Antin ja Emmin mukaan metsään ja leikkaa lepästä pitkän kaarevan tuohitorven.  Pihamaalle tullessaan töräyttää sillä mahtavan mylväisyn.  Lilli ryntää unenpöperöisenä ulos, polvistuu maahan kädet ristissä ja rukoilee suureen ääneen: 'Herra Jeesus armahda - älä ihan vielä  - minulla on selvitettäväna asioita . . .'  Kinkereillä pappi saarnasi viimeisestä tuomiosta joka ilmoitetaan pasuunan äänellä. Sekin sitten selvisi, mutta ei  selvitettävän asian laatu.

Pikkutilaan kuuluu peräniittu - puoli hehtaaria peltoa, kolmisen hehtaaria suota ja hatara heinäläto. Valtteri tekee hirmuisen urakan kun raivaa ja ojittaa suon pelloksi parissa vuodessa lähes käsivoimin. Siihen aikaan sai pellonraivauksesta rahapalkkion. Seurauksena ikimuistoinen joulu Emmille ja Antille. Kuusi, kynttilät ja oikea Joulupukki lahjoineen. Lilli odottaa taas eikä jaksa hakata ja riehua. Moittii miestään kun tämä ei kelpaa sotaan vammansa vuoksi. Jatkuvasti vuotava säärihaava, luumädäksi sanottiin. Oli työvelvollinen, tuli toiseksi halonhakkuukilpailuissa. Yhdeksän mottia seitsemässä tunnissa, melkoinen urheilusuoritus. Voittaja teki kymmenen, sanoivat että sen täytyi olla hullu.

Sitten olikin taas sota. Sotilaspukuinen pieni mies kulki talosta taloon mökistä mökkiin puhumassa sotaisista asioista käyttäen usein sanaa 'nimittäin'. Emmi vilkkaana ja tarkkaavaisena muisti miehen ja tunnisti jo kaukaa kujalta: Nimittäinmies tulee - nimittäinmies tulee! Kaiketi mies oli tunnustelemassa maalaisväen mielialoja ja löysi hakemaansa juuri tuosta mökkipahasta.

Eräänä pilvisenä päivänä koko taivaankannen peittävä lentokoneiden lautta lentää ylitse matalalla. Kaikki pelkäävät. Vasta sodan jälkeen selviää että se oli osasto Kuhlmeyn toitasataa konetta käsittävä laivue matkalla Immolaan ja Suomea pelastamaan.

Antti menee kouluun vuoden myöhässä, syyksi sanotaan liian pitkä koulumatka. Se onkin yli seitsemän kilometriä kärrytietä jota ei talvisin pidetä erityisesti auki. Hevospelillä päästään umpisessakin jotenkin liikkumaan tarvittaessa. Aapista Antti tavailee alkuun ja menee sitten kouluun suoraan toiselle luokalle. Mikä herättää tavatonta pahennusta kylällä. Todella pahoja kelejä varten on varattu yöpymispaikka pienessä mökissä vanhan naisen ja tämän viisivuotiaan isättömän tyttärenpojan luona. Mummoa valistetaan erityisesti Antin luontaisesta pahuudesta, keppiä kerran päivässä. Ruuasta ei niin väliä.

Puiden pilkkominen ja ainoan tulisijan valvonta oli mieluisaa työtä. Painajaisunet vaivasivat ja unissakävelyyn parannuskeinona oli vartavasten varattu keppi. Mummelin kepitys oli kuitenkin lempeää Lillin nahkaremmin solkipäähän ja rautaiseen ketjunpätkään verrattuna. Pahinta oli mummon maine kommunistina, kun Antin housunpolvessa vielä oli huolimattomasti kursittu paika, oli "kommari" huutelu päivittäistä sekä opettajan että oppilaiden taholta. Vastasihan se oivallisesti saksankielisen "Signal" -kuvalehden esittämää kuvaa kommunistista.

Koulu oli erään maatilan tiloissa, opettajana talon emäntä joka hoiti myös oppilaiden ruokailun. Usein oli hernekeittoa. Se tuoksui härskille lihalle ja siinä oli kummallisia piikkkejä. Myöhemmin ilmeni että keittoon oli käytetty lannoitteeksi tarkoitettua luujauhoa, siitä haju ja pienet luupiikit. "Kommunistin" kohtelu oli hirveätä. Kyllähän sen kaiki tiesivät - myös Antti - että kommarit tapetaan. Kaikki.  Joka ainoa. Antti menetti vain oikenpuoleisen munuaisensa jonkun aikuisen potkuista. Se todettiin myöhemmin autokolarin jälkeen otetuista röntgenkuvista.

Orastava lukutaito ja kirjan kanssa metsään pakeneminen oli ainoa pakotie. Se toimi kesällä hyvin. Isoisän ullakolta löytyi läjäpäin lehtiä. Nyyrikkiä ja sentapaista. Kunhan jotain.  Kartanon nuorella rengillä oli Edgar Rice Burroughs'in sarjat. Niissä kului yhden kesän vapaa-aika. Isoisä opeti haulikon käyttöä ja neuvoi panosten latausta, piti varoa ruuti- haulimäärää tarkoin, vanha pitkäpiippuinen voi särkyä. Myös kesä Kartanon tiilitehtaalla oli hyvää aikaa. Savensekoitin toimi hevoskierrolla. Samaa rinkiä kiertäessään hevonenkin tylsistyy ja sen liikkeessä pitämiseen kevyt nälkiintynyt poikanen oli omiaan.

Kouluun mentiin talvella vartavasten hankitulla hevosella joka seisoi erään talon ajosillan alla päivät. Luuska parka paleli loimensa alla ja oli usein lähes liikuntakyvytön koulun loppuessa. Emmi ja Antti ovat lähes jokaisena koulupäivänä paikalla kaksi talvea. Kesällä yritettiin laittaa polkupyöriin paperinarusta renkaat mutta hiekkatiellä polkeminen oli raskasta. Kevyempää oli juosta Haritun tyttöjen pyörien perässä loppumatka. Joskus Maija salli pitää kevyesti kiinni tarakan putkesta. Samaa tietä kulkivat puolimatkasta juutalaisperheen kaksi lasta. Heidän kansaan kävely ja puhuminen oli ankarasti kielletty.

Antti pääsee  isoisän luokse  savensekoittajaa ajamaan. Kartanoon tulee töihin nuorimies joka valmistuu kansakoulunopettajaksi. Hän soittaa vanhaa poljettavaa urkuharmoonia, neuvoo Anttiakin soittamisen alkeissa. Antin mieleen jää nuottipino jossa päällimmäisenä on kuva punakasta miehestä ja nimi Ahti Sonninen. Hän tuo myös kirjauutuuden nimeltä "Sinuhe - egyptiläinen". Tiilimiehet keskustelee kirjasta ja Antti kiinnostuu siitä. "Ei tollanen mitään ymmärrä" sanottiin ja Antti joutuu pihistämään kirjan salaa ja lukee sitä toista viikkoa. Salaa palauttaminen ei onnistu ja Antti saa taas selkäänsä.

Radiosta tulee tiedotusten ja uutisten välissä aina joku  Sibeliuksen Impromptu. Se oli joku täyte kun kaikki lähetykset olivat suoria. Markussetä jää Antille vieraaksi mutta Lauantain Toivotut kuunnellaan isoäidin kanssa kunnes tämä kuolee ja Lilli aloittaa komentonsa myös täällä. Lilli tuottaa harmoonin isoisän saliin, levittää sille koraalikirjan ja antaa soittoläksyksi koko kirjan. Jonkinlaiseen alkuun Antti pääseekin mutta huomaa vasta aikuisena menettäneensä paljon surkeasti epävireessä olevan soittimen vuoksi. Pölyn ja tupakansavun pilaama.

Kartanon uudella piialla on hieman Anttia vanhempi Kalevi -niminen poika. He aloittvat syksyllä yläkoulun toisen luokan uudessa koulussa järven toisella puolella. Matkaa vain viitisen kilometriä jota soutumatka vielä lyhentää. Kiusaamista jatkaa siellä Mikko. Mutta Anttikin on oppinut jotain. Mikon haastaessa riitaa ja luokan odotaessa ympärillä koko katras jähmetyy kun Antti huutaa "auttakaa toi kommari kiusaa". Opettaja ottaa Mikon todella rankaan käsittelyyn.

 

Roopen kuoltua Valtteri myy molemmat pikkutilat ja ostaa hiukan suuremman naapuripitäjästä. Järvenrantaa satoja metrejä, peltomaata kymmenkunta hehtaaria ja toinen mokoma raivauskelpoista vesijättömaata. Emmin ja Antin muuttomatkasta tulee ikimuistoinen kun he kolmen lehmän, vasikan ja muutaman lampaan kanssa taittavat kävellen tuon reilun kolmen peninkulman matkan. Janne, Lilli, vastasyntynyt  ja siat matkaavat naapurilta lainatussa kumipyöräisessä kärryssä. Sitä vetää Pikku, tummaharjainen sotasaalishevonen.

Koulumatka lyhenee mutta rakentaminen ja pelloraivaus tietää rankkaa työtä ja pitkiä päiviä. Opettaja pitää koulukiusaamisen hyvin kurissa mutta ei edes sodan loppu viritä toivorikkautta nuorten mieliin vaan itsemurhia tapahtuu useita. Antin paras kaveri kuolee haulikon lauetessa vahingossa päin kasvoja. Velkaa pitää hoittaa metsää myymällä ja silti perhe elää nälkärajalla. Antti tuo talvella nuottaporukan hylkimiä kuorreita joiden ällöttävä haju täyttää uuden pirtin. Lilli purkaa tyytymättömyyttään nyt Emmiin kun Antti kerran ahdistettuna  ampuu kohti löytämällään Nagant -revolverilla.

Antti pääsee pikkurengiksi koulun lähellä olevaan taloon. Opettaja kirjoittaa päästötodistuksen lähes ysin keskiarvolla luku-, ja musiikkiharastuksen ansiosta. Käsityönumero on kymppi, pojan rakentama pienoishöyrykone jäi luokan vitriiniin näytille. Olihan sen mekaniikka täysin poikkeava ja omaperäinen.  Tosin pakon - tarvikkeiden ja työkalujen sanelema.  

Ojalassa työt tehdään hevospelillä, hevosia viisi, nautoja parikymmentä ja pienkarjaa lisäksi. Työpäivä on yhdeksäntuntinen, lauantaina seitsemän tuntia. Joten jää ihan omaa vapaa-aikaakin lukemiseen ja maniskan rämpyttämiseen. Tavallisin viihde on marjapussi -korttipeli emännän, isännän ja karjakon kanssa suuren tuvan pirtinpöydällä. Lapsia ei pariskunnalla ole. Työ on rankkaa mutta ensi kerran elämässään Antti saa säännölliset kunnon ateriat. Puoi seitsemältä on ensimmäinen kattaus; puuro, perunaa eri muodoissa, lihaa, munia, ruislimppua ja  oman karjan maitoa suoraan kylmähuoneesta jota varten talvella tuotiin järvestä jäätä iso kasa. Kyllä siinä vahvistuu.

Rautavaara levyttää "Reissumies ja kissa" - kappaleensa. Kylältä rantaan vievän kärrytien varrella on juuri kuvaukseen sopiva autio mökki. Kevätiltana Antin kävellessä rantaan samaan suuntaan on menossa vaalea tyttönen. Nuori nainen oikeastaan. Kertoo lomailevansa sukunsa omistamassa mökissä yksin rintaruokinnassa olevan tyttövauvansa kanssa. Yksityiskohdat voitanee sivuuttaa, semminkin kun suhteesta muodostuu kuukausia kestävä suhde - - oikeastaan vuosikymmeniä Antin osalta. Vauva on kiltti eikä aiheuta ongelmia lempiväisille kun he soutelevat järvellä saaresta toiseen. Ovathan luomueväät aina matkassa eikä maito happane auringossa.

Lilja -rouva (neiti?) vie Antin Helsinkiin. Jäädään junasta pikkuasemalle, luultavasti Pasilaan, josta kävellään useita kilometrejä pimenevässä elokuun illassa ruohikkoista polkua itään. Antti raahaa kasseja ja Lilja kantaa vauvaa. Tullaan raitiovaunun kääntöpaikalle, siinä kiskojen ulkokaarteessa on pieni vaalea puutalo joka osoittautuu Liljan kaupunkiasunnoksi. Hesaan muutettuaan kymmeniä vuosia myöhemmin Antti ajaa siitä ohi päivittäin mutta rohkeus ei riitä poikkeamiseen.

Syyskyntöjen jälkeen Antti lähtee kaksivuotiseen sisäoppilaitokseen. Saa alun lukukausimaksut maksetuksi kun myy polkupyöränsä. Käyttörahaa lahjakellostaan ja viulusta joka on liian vaikea soitin itseopiskelijalle. Kesällä paikallinen huoltoasema tarvitsee bensamyyjän. Koulussa on pääaineena maatalous mutta laaja valikoima myös kiinnostavampia aineita. Historiaa, matikkaa, musiikkia. Antti valitsee lopputyönsä annetusta valikoimasta "Kretschmerin tyypit Merenmaan tuotannossa". Piano- ja laulutunnit kiinnostaa myös. Urpo Harva Helsingistä  kävi luennoimassa viimeisenä keväänä ja jäi poikien mieleen innostavana ja selkeäpuheisena opettajana.

 

Paluu kotitilalle on pakon sanelma. Pellonraivaus kesähelteellä on rankkaa eikä kissamökin nainen enää tule lomalle. Ojalaan on otettu uusi pikkurenki, jonka isäntäpari adoptoi. Hänestä kasvaakin varsinainen isäntä. Ryyppää ja tappelee, vankilassa ja putkassa - poliisin hyvä tuttu. Adoption puraminen maksaa ja kestää. Kuva alinna, museovirasto pelastaa talon kun se on menossa konkurssiin. Antti menee sahalle töihin, palkka on kehno mutta riittää ullakkokamarin vuokraan.

Työtilanne syksyllä näyttää huonolta ja Antti löytää Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä ilmoituksen,  soittaa annettuun numeroon ja tekee työspimuksen samantien. Maatilalla Uudellamaala kuluukin sitten yli vuosi. Hevosten hoitoa, maatilan töitä ja talvella tukinkaatoa myyntiin. Ei aivan hukkareissu, autokoulu ja kuorma-autokortti A Viljasen koulussa.

Seuraavana talvena ei metsää myydä ja taas on pakko palata kotitilalle. Sahalle hommiin ja paikallisen solistiseitsikon oppilaaksi soittimena b-kornetti. Kapellimestari säveltää itsekin - radiossakin kerran kuultiin hänen Päijänne -marssinsa. Barytonin soittajalla on talo joen rannalla ja sen parvekkeella harjoitellaan kerran viikossa. Rannat raikuu konserttimarssien tahdissa joka on niin nopea ettei sitä kukaan marssimaan pysty, saati Antin taidoilla soittamaan. Soitetaan myös tanssimusiikkia, tangoja, valsseja ja saksalaisvaikutteista foksia - sen ajan humppaa - Dallapeen ystävät kerääntyivät nurmikolle istumaan ja kuuntelemaan

Joen toisella puolella on Osula, kuppila jossa uittomiehet ruokailevat ja istuvat iltaa lipittäen ykköskaljaa. Saattoipa siihen löytyä terästystäkin sekaan joskus. Musiikkipuolta hoiteli varsin taitava ja suuren ohjelmiston omaavaa hanurinsoittaja. Oli kiertänyt mustavalkoisia mykkäelokuvia  esittävän ryhmän mukana ympari maata ja maakuntaa soittaen kulloinkin aiheeseen sopivaa, pääosin itse saveltämäänsä musiikkia. Sodassa pahasti haavoittuneena palannut nuoruutensa toiveammattiin. Soittaa 35 vuotta myöhemmin Helsingissä tyttärensä - Antin puolison ja lasten kanssa joululauluja.

 

 

 Ypäjän hevossiittolan yhteydessä toimii seppäkoulu. Sinne siis. Lukukausimaksuun pitää saada hieman lainaa, mutta  asia järjestyy. Hevosenkengitystä, takomatöitä, puikko-  pajahitsausta  ja  mikä parasta -  vanha työkalusorvi. Sorvaus ei kuulu viralliseen ohjelmaan mutta sen käyttöä omalla ajalla ei varsin kielletäkään.  Kirjastossa on "Sorvarin käsikirja" - ei muuta kuin sorvin ääreen.

 Ilmavoimissa radioasentajakurssilla Hämeelinnassa yhden talven yli. Eversti Martialan komppaniassa. Radiot toimivat putkitekniikalla mutta vahvavirtapuolen opeista on hyötyä myöhemmin. Samaten Martialasta.

 Tämä on viimeinen ikäluokka joka saa ampua kovia  Maxsim konekiväärillä. Ja ensimmäinen joka saa hiihtosaappaat, kunnon sukset metallisin sitein. Antti hiihtelee Ahvenistolla kuten monet muutkin. Siellä viihtyy myös sievä Aino Pohjanmaalta. Viihtyvät yhdessä kaupungissa myös Antin kotilomilla. Koulupajan VRFK - radio oli harastekäytössä - Music USA kuunneltu jakso Motalan lisäksi.

Kotilomalla on käytävä siskoja tapaamassa. Äiti on hakannut tytöt sairaalakuntoon, paitsi ettei mihinkään sairaalaan viety vaan potevat vammojaan vuoteessa yrittäen piiloutua verisisiin lakanoihin. Syylistämisen taidossa ämmä on mestari. Saipahan kerrankin hiukan takaisinkin.

 Armeija ei tarjoa juuri jatkomahdollisuuksia ja Antti pääsee IVOlle valmistelemaan Vanajan höyryvoimalan käynnistystä. Sähköstä tulee kova pula kun vesitilanne on huono. Thompson - kattiloille apulämmittäjäksi lyhyen kurssituksen kautta. Vaikka ei siinä pahasti Thompsonin käsikirjaa kunnoitettu. Sähköpula aiheutti lähes paniikin ja voimalaa ajettiin 30% ylikuormalla.

Vähällä ettei räjäytetty koko laitosta, kaksi vakavaa häiriötä sattui. Toisella kerralla Antti on paikalla yövuorossa kun pikasulku pysäyttää turbiinit. Ykköskattilan savukaasupuhaltimen suureen moottoriin tullut oikosulku pudottaa koko laitoksen verkosta. Valot himmenee akuille ja varaventtiilit puhaltaa huumaavalla jyrinällä höyryä hiilikentän suuntaan. Pikasulku on normaalisti rutiinia mutta ylikuorma tekee siitä vaarallisen. Tuoton maksimoinnin takia vain toinen höyryturbiinikäyttöinen syöttövesipumppu on käytössä. Omakäyttösähkön puuttuminen pahentaa tilanteen äärimmilleen. Sähkömoottorikäyttöiset pysähtyvät eikä yksi pieni turbiini riitä, kattiloiden vedenpinta laskee uhkaavasti. Pikainen työnjako,  Jonne joutuu lämmittämään turbiinin, puhaltaa kostean höyryn konesaliin ja saa kierrokset ylös viime tipassa. Vedenpinnan hälyt on jo olleet päällä minuuttikaupalla. Lopulta vesiraja ilmestyy lasiin eikä pelättyjä paineiskuja tulistimissa tapahdu. Se oli tipalla; kattilan vesitilavuus on noin 70 tonnia ja se keittää sitä höyryksi tuolla kuormalla 90 tonnia tunnissa. Normaalikuorma 70 tonnia tunnissa.

Toisella kerralla Oerlikon -ykköskattilan ekonomaiseri räjähti. Oli onneksi päivävuoro - yli 200 -asteista vettä kiehuu paksulti kattiahuoneen lattialla. Jotenkin ne vanhat höyrylaivamiehet sen hoitelivat ilman henkilövahinkoja. Kakkoskattila on Tampellan. Se toimii nykyään kaasuturbiinin pakokaasuilla. Kuurila - Iittla junaonnettomuus 15 maaliskuuta 1957 sattui samoihin aikoihin - ei yhtä onnekkaasti. Voimalasta lähti sinne raivauskalustoa. Konesalin läpi voi ajaa Ukko Pekalla - vaikka sillä 1005;llä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Jouko Koskinen

. . alku on mielestäni aika hyvä? rengistä vanha rippikuvakin löytyi - . . . Tavoitin puhelimella paikallisen, menen kuvaamaan - ko sauna on vielä pystyssä.

SariLa (nimimerkki)

Kiitos kirjoituksestasi. Tarina oikein ahmaisi mukaansa. Lisää tällaisia tarinoita, kiitos:)

TK (nimimerkki)

Rankkaa mutta hienoa tarinaa! Jatka ihmeessä.

Heikki 27v (nimimerkki)

Mukavaa luettavaa todellakin. Tuosta saa hyvin kuvan siitä, mikä niin monelta unohtuu: raskaalla työllä isoisämme ovat maan raivanneet ja hyvinvoinnin luoneet - asia jota nykypäivänä pidetään itsestäänselvänä, eikä osata arvostaa mielestäni kylliksi.

Heikki Ojala (nimimerkki)

Perusteellista ja tarkkaa sen ajan ilmiöiden kuvausta.
Vaikuttaa siltä, että Joukolla on itselläänkin vankka, omakohtaiseen kokemukseen perustuva, eli hienosti sanottuna perstuntuma kertomiinsa asioihin. Ihan Päätalon Kalle tuli mieleen. Hänestä voisit ottaa mallia ja jatkaa kirjoittamista ainakin ensimmäisen kirjan verran.
Kenties olet jo kirjoittanutkin.

Jouko Koskinen

Kiitos tuesta jälleen - muutakin kuin kehuja saa kyllä tulla ;)
Pentuna voitin jonkun "Raittiuskilpakirjoituksen" siinä kyseenalaiset
kirjalliset ansioni. Se oli helppoa silloin. Minulla oli valtavan hyvät
kokemukset alkoholista, kun ukot oli maistissa pääsin polvelle ja tarjottiin makeisia. Kirjoitukseni oli poikkeava kun se ei ollut kopio
tutusta moraalisaarnasta.

Päätaloa luin sen "Telineillä" - niitä sarjoja en jaksa. Joten yhteys sinne rajoittuu tunteeseen: Kirjoittaminen on minulle yhtä raskasta ja vaikeata kuin Päätalon lukeminen. heh . .

Toimituksen poiminnat